fbpx

Kategoria: Suoraa Puhetta

Julkaistu

Maamme translaki EI kaipaa muutoksia ALAIKÄISTEN lasten kohdalla

Sukupuolet

Kysymys ja vastaus. Niitä lupasin ja tässä tulee.

Tänään Hämettä kiertäessä yksi ihmisiä puhututtava asia oli translain uudistaminen. Asia, joka vääjäämättömästi on tulossa käsiteltäväksi seuraavan vaalikauden aikana.

Seta ja Transek ajavat translain kokonaisuudistusta, jossa huomioitaisiin erityisesti alaikäiset lapset ja nuoret.  Trasek suosittelee, että kaikki yli 15-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan, ja että myös alle 15-vuotiaiden toiveet asiassa huomioitaisiin nykyistä paremmin. Transek  myös toteaa seuraavaa:

“Nuoret pääsevät stm:n asetuksen mukaisiin kahdessa yliopistosairaalassa sijaitseviin tutkimusyksikköihin, jotka tutkivat sukupuoli-identiteettiristiriitaa, vasta aikaisintaan 13-vuotiaina”.  

Trasek ry:n mielestä tämä ikäraja voi olla monessa tapauksessa liian korkea.  Siksi heidän mielestään nuorella tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisuus aloittaa ns. hormoniblokkerihoidot yksilöllisen tarpeen mukaan. Hormoniblokkereilla lykätään puberteetin alkamista ja estetään syntymässä määritellylle sukupuolelle ominaisten piirteiden kehittyminen. Käytännössä tämä pitäisi sallia jo ennen puberteetin alkua, joka useiden kohdalla voi tarkoittaa jo 9-10 vuoden ikää.

Suomessa translain uudistamisesta on tehty ihmisoikeuskysymys, mutta maailmalla asia nähdään myös toisin. Etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa räjähdysmäisesti kasvanutta, ja yllättäen ja nopeasti kehittynyttä sukupuolidysforiaa on alettu määritellä termillä  Rapid Onset Gender Dysphoria.

Ilmiötä ovat tutkineet useat eri tutkijat.  (lisätietoa englanniksi. Linkki1, Linkki2) ROGD ilmenee usein lapsella tai nuorella, jolla ei ole ollut nuorempana mitään viitteitä oman sukupuolensa kyseenalaistamisesta. Moni heistä kärsii erilaisista mielenterveyden ongelmista, sosiaalisen kanssakäymisen haasteista ja AS-kirjon piirteistä. Valtaosa myös omaksuu transsukupuolisen identiteetin sen jälkeen, kun on oppinut asiasta sosiaalisessa mediassa.

Sen sijaan että lähtisimme ajamaan uutta lakia, joka mahdollistaisi lasten ja nuorten itsensä tekemät, usein nuoruusiän kuohunnassa tehdyt, ja yleensä peruuttamattomat päätökset, meidän tulisi tukea lapsia ja nuoria muilla tavoin. Hormonihoidot ja leikkaukset eivät ole vastaus nuoruusiän kuohuntoihin, joita kokevat lähes kaikki.

Asiasta kirjoittaa varsin viisaasti sukupuolidysforiasta kärsivän teinitytön äiti blogissaan Valkoinen orkidea: https://orkideavalkoinen.blogspot.com/

“Monet nuoret, jotka kokevat olevansa transnuoria, ovat oikeasti nuoria, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta. Heillä on vielä pitkä tie virallisen transdiagnoosin saamiseksi. Valtaosa lapsista ja nuorista, jotka kokevat sukupuolidysforiaa, eivät koskaan saa diagnoosia transsukupuolisuudesta, koska eivät tarvitse sitä”.

Jo pelkästään tästä syystä tarvitsemme lisää asiantuntevaa ja perusteellista keskustelua, johon osallistuisivat niin lastensuojelun, kasvatusalan kuin myös terveydenhuollon ammattilaiset. Samoin tarvisimme huomattavasti lisää syvällistä tietoa ja tutkimustuloksia. Mutta myös aimo annoksen tervettä järkeä.

Valkoista Orkideaa lainatakseni:

“Me tarvitsemme asennekulttuurin, jossa emme salonkikelpoista ilmiöitä, jotka rohkaisevat lapsiamme ihannoimaan peruuttamattomia hormonihoitoja ja leikkauksia. Koska heidän ei edes kuuluisi miettiä sellaisia asioita. Heidän kuuluisi saada kasvaa rauhassa. Käydä läpi kasvukipunsa, kohdata murrosiän kuohut ja kauhut, löytää itsensä, valmistautua täyttämään oma paikkansa tässä maailmassa.  Tyttöinä ja poikina”.

Julkaistu

Digiloikka suoraan rotkoon!

Digiloikka rotkoon

Verkossa reaaliajassa toimiva viestittely on tehnyt lapsista ja nuorista suojattomampia kuin koskaan aikaisemmin.  Tai ehkä vielä loogisempaa olisi sanoa, että sosiaalisen median näyttävä esiinmarssi ja älypuhelinten jatkuva käyttäminen on tehnyt lapsista ja nuorista suojattomampia kuin koskaan aikaisemmin.

Seksuaalirikosten, groomingin, sextingin ja sextortionin yhteydessä on helppo syyttää maahanmuuttajia, kaljuuntuvia keski-ikäisiä, vanhempien piittaamaatomuutta ja lasten ymmärtämättömyyttä. Miksei kukaan syytä Internetiä ja sosiaalista mediaa?

Matemaattinen kaava on helppo: verkossa tapahtuva lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö ja houkuttelu ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Myös netissä lähes nonstoppina roikkuvien lasten ja nuorten määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Mihin ovat kadonneet pihoilla leikkivät lapset, tai koulun käytävillä toisilleen juttelevat teinit?

Perinteiset pihaleikit näyttävät olevan katoava kansanperinne, ja seurustelun aloittaminen muuten kuin somen kautta totaalisen vanhanaikaista.

Elävässä elämässä korviin kantautuu jatkuvasti keskusteluja siitä, miten lasten internetin käyttöä on mahdotonta rajoittaa ja kuinka vaikea on pysyä perässä siinä, missä sivustoilla lapset netissä pyörivät. Syytä kuitenkin olisi. Youtube sivustolta löytyy pedofilirinkejä ja Fortniten virtuaalisilta pelikentiltä lapsia seksuaalissävytteisesti lähestyviä naapurinsetiä.

Oman hämmennyslusikkansa soppaan tuovat viestintäalan asiantuntijat, jotka suureen ääneen huutavat,  täysin maalaisjärjen vastaisesti, että viestintäsalaisuus on viestintäsalaisuus, eikä vanhemmilla ole lupa koskea lastensa puhelimiin. Eikö viestintäsalaisuutta tärkeämpää olisi huolehtia omien lastensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista? Milloin lainkirjaimesta on tullut tärkeämpää kuin lasten suojelemisesta?

Olen alkanut miettimään, että piilaaksossa kaikki on paremmin, ainakin teknologian suhteen. Siellä vanhemmat nappaavat kotiintulevilta lapsiltaan kännykät jo ulko-ovella, ja niihin ei kosketa enää päivän aikana. Netin ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan, ja toimeen tartutaan paitsi lasten turvallisuuden, niin myös lasten yleisen hyvinvoinnin takia.

Virtuaalinen todellisuus ja jatkuva esillä ja saatavilla olo sosiaalisen median eri foorumeissa ei tee kenestäkään lapsesta onnellisempaa, päin vastoin. Tie onneen ovat todelliset, tässä hetkessä olevat vuorovaikutussuhteet, joita ei solmita yksinään sohvannurkassa, vaan todellisissa kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa.

Julkaistu

Lapset ja porno

Tyttö ja puhelin

YLE uutisoi tänään lasten ja nuorten 3tuntimerkinnät nimisestä whatsapp ryhmästä, jossa 9-13 vuotiaat nuoret ovat jakaneet äärimmäisen väkivaltaisia ja pornografisia kuvia ja videoita.

Poliisi kehoitti täysin aiheellisesti vanhempia seuraamaan tarkemmin, mitä oma jälkikasvu puuhaa, sekä keskustelemaan kuva-ja videomateriaalien mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista.

On ällistyttävää, että nykyisen teknologian kulta-ajan keskellä vanhemmat eivät kykene (tai eivät välinpitämättömyyttään vaivaudu) asentamaan lastensa puhelimiin kunnollisia esto-ohjelmia, joita on tarjolla pilvin pimein. Vielä ällistyttävämpää on, että Suomessa ei edelleenkään suostuta keskustelemaan Britannian tapaan lainsäädännöstä, joka vaatisi iän todistamista pornosivustoille mentäessä. Myöskään pornon haitallisista vaikutuksista lasten ja nuorten elämään ei suostuta puhumaan, sillä “pornohan on vain näyteltyä fantasiaa!”

Itse Debatoin helmikuussa 2016 Radio Deissä lasten ja nuorten pornonkäytöstä. Vastaväittelijänä toimi Sexpon seksuaaliterapeutti Tiina Vilponen, jonka mukaan porno on neutraalia. Toisin sanoen vaikutuksetonta, puolueetonta ja tasapuolista. Siis mitä?

Miten porno voi olla vaikutuksetonta, kun se tutkitusti aiheuttaa lisääntynyttä aggressiivisuutta, naisia halventavaa puhetta, ahdistusta, sosiaalista eristäytyneisyyttä, parisuhdeongelmia, raiskausmyytin lisääntymistä, kansanterveydellisiä haittoja ja pahimmillaan syvää riippuvuutta (etenkin lasten ja nuorten kohdalla). Miten porno voi olla vaikutuksetonta, kun sille altistuneiden lasten seksuaalisuus herää kognitiiviseen kehitystasoon nähden liian varhain ja aiheuttaa pahimmillaan pitkäaikaisia ongelmia seksuaalisuuden alueella?

Amerikan lastenlääkäriliitto (American College of Pediatricians) julkaisi kesäkuussa 2016 nettisivuillaan tutkimuskatsauksen siitä, miten pornonkäyttö vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Sen mukaan pornolle altistuminen nuoressa iässä aiheuttaa lapsille voimakasta ahdistuneisuutta. Lisäksi lapset ovat kertoneet kokeneensa inhon, shokin, kiusallisuuden, vihan, pelon, surun ja masentuneisuuden tunteita pornografian katselun jälkeen. Tutkimuskatsauksesta käy myös ilmi, että pornoa näkeville lapsille saattaa muodostua pakkomielle toteuttaa niitä seksuaalisia akteja, joita he näkevät aikuisten suorittavat pornoelokuvissa. Tämä voi olla erittäin haavoittavaa ja häiritsevää toisille lapsille, jotka joutuvat näkemään kyseistä käytöstä tai jotka joutuvat sellaisen uhreiksi.

Tutkija Cecilia Kjellgren Linnaeuksen yliopistosta Ruotsista onkin esittänyt karuja faktoja 12-17 vuotiaiden nuorten seksuaalisen hyväksikäytön esiintyvyyteen ja riskitekijöihin liittyen. Hänen mukaansa lähes 40% kaikista lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on nuorten ihmisten tekemää. Kjellgren sanookin, että pornonkäytöllä on suuri rooli seksuaalisen hyväksikäytön taustalla. Saman faktan tuo ilmi myös Stanleyn&al. vuonna 2016 julkaistu tutkimus. Sen mukaan porno liittyy vahvasti seksuaaliseen pakottamiseen. Tutkimuksessa tutkittiin 14-17-vuotiaiden eurooppalaisten nuorten välisiä suhteita viidessä eri maassa. Tutkimus osoitti, että poikien syyllistyminen seksuaaliseen pakottamiseen ja hyväksikäyttöön oli merkittävästi sidoksissa säännölliseen nettipornon käyttöön.

Pornon tieteellisesti tutkittujen haittojen ja vaikutusten luetteloa voisi jatkaa kirjan verran, minkä olenkin tehnyt kirjassani Voihan porno! Aikuisviihteen vaietut vaikutukset 2018 (KKJMK).

Tässä karuun loppuun todettakoon kuitenkin vain se, että en voi kuin ihmetellä suomalaisten kyvyttömyyttä ja haluttomuutta keskustella pornosta muullakin tavoin, kuin pelkkänä itseilmaisun ja seksuaalisen vapautumisen riemuhuutona, joka lisää kansalaisten seksuaalista tyytyväisyyttä. (itse en tosin pitäisi jatkuvaa käteenvetoa pornon ääressä merkkinä onnistuneesta seksuaalisuuden toteutuksesta).

Julkaistu

Osa-aikainen maahanmuuton vastustaja?

Ystäväni totesi taannoin, että hän on osa-aikainen vegaani. Pääasiallisesti hän noudattaa vegaanista ruokavaliota, mutta kerran viikossa maistuu burgeri.

Jäin miettimään, voiko ihminen olla osa-aikainen maahanmuuton vastustaja? Oma työkenttäni ja työympäristöni ovat monikulttuurisia, asiakkaat pääosin kolmansista maista. En enää edes huomaa ihmisten ihonväriä, ja juuri eilen allekirjoitin adressin, jossa vaaditaan Itohan Okundayen pakkopalautuksen keskeyttämistä. Mutta silti minussa asuu myös pieni isänmaan puolustaja, ellei jopa rasisti, joka nostaa päätään tietyissä yhteyksissä.

Työni kautta olen saanut ensikäden kosketuksen siihen tosiasiaan, että kaikki turvapaikanhakijat, eivätkä edes kaikki ihmiskaupan uhreiksi itsensä identifioivat ole avuntarpeessa. Osa käyttää systeemiä ja ihmisiä härskisti hyväkseen.

Nyyhkytarinat ovat vain osittain totta, tai jopa täysin keksittyjä. Pyydetyt elintarvikkeet ja kulutushyödykkeet eivät tulekaan välittömään tarpeeseen, vaan niillä käydään kauppaa toisaalla. Köyhyyttään valittava kulkeekin omalla autolla ja käyttää yksityislääkäriä. Hurskaat muslimimiehet eivät olekaan absolutisteja, vaan kännäävät vastaanottokeskusten soluasunnoissa. Poliisille kerrottu tarina kaikkine yksityiskohtineen on sama, jonka on kertonut jo viisi naista aiemmin, kaikki onneaan yrittämässä.

Nykysuomessa valinta on vaikeaa. Olet joko suvakki tai rasisti. Jos autat mustaihoisia tai lähi-idästä tulleita, höösäät raiskaajia ja terroristeja. Jos sanot että seksuaalirikoksiin syyllistyvät turvapaikanhakijat on karkoitettava, olet armoton rasisti, joka ei suostu näkemään, että myös suomalaiset tekevät samoja rikoksia.

Lopullinen totuus on kuitenkin lopulta jossain välimaastossa, ehkä juurikin siinä osa-aikaisena maahanmuuton vastustajana ja rasistina olemisessa. Ihmiset ovat tasa-arvoisia ihonväristä, kansalaisuudesta tai etnisestä alkuperästä riippumatta, mutta myös ikävät tosiasiat on nähtävä ja tunnustettava ihonväristä, uskonnosta, kulttuurista ja sukupuolesta riippumatta.

Suomalaisilla on varaa ja mahdollisuus auttaa haavoittuvassa asemassa olevia, mutta suomalaisten ei pidä antaa muiden kävellä itsensä tai kulttuurinsa ylitse. Kärsiviä pitää auttaa, mutta ei oman hyvinvointimme ja turvallisuutemme kustannuksella.

Paras ratkaisu maahanmuuttokysymyksiin lienee realismi. Laki on laki, ja maassa toimitaan maan tavalla. Jos tämä ei onnistu, voi lentokone suunnata uuteen kohteeseen, rukousten saattelemana.