fbpx

Lasten ja nuorten pahoinvointiin yksinkertainen lääke: lasten kanssa vietetty stressitön aika

Kun yksi lapsistamme oli ensimmäisellä luokalla, häntä kiusattiin. Kiusaajat seurasivat kotimatkalla, törkkäsivät kaupasta ketsuppipullon ostaneen pikkuisen ojaan. Isompia poikia, röhönauru.

Minä lähdin autolla perään. Istutin porukan ojanlaidalle ja puhuttelin kunnolla. Ei kiusattu enää. Tapa ei ehkä ollut se kaikista rakentavin, mutta silloin ainut toimiva. Kukaan ei nimittäin koulussa toiminut. Lapsi näki painajaisia ja pelkäsi.

Liian moni lapsi jää nykyään ongelmiensa kanssa yksin. Ahdistuu ja masentuu. Yle uutisoi marraskuun lopulla siitä, kuinka yli 90 000 suomalaista lasta kärsii mielenterveysongelmista.  Psykiatrisessa hoidossa on yli 20 000 lasta.

Yksi yleisimpiä pahoinvoinnin syitä on yhä edelleen yksinäisyys. Vanhempien kiire, väsymys ja jopa suoranainen välinpitämättömyys heijastelevat liian monen lapsen ja nuoren elämään. Sosiaalinen media on pullollaan yksinäisten lasten ja nuorten postauksia siitä, miten elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Eikä ongelma koske vain syrjäytyneitä tai ongelmaisia perheitä. Myös ns. malliperheissä lapset jäävät usein yksin.

Fakta on se, että vanhemmat joko ovat läsnä lapsensa arjessa ja elämässä tai sitten eivät. Lapsi ei arvota elämää kuten aikuinen. Ikävä ja suru on sama oli isä tai äiti sitten lähetyskentällä, kapakassa tai EU:n huippukokouksessa. Tuota ikävää ei paikkaa nopeasti käyty keskustelu matkalla harrastuksiin, tai hajamielisesti lausuttu kehu hyvin suoritetusta matematiikan kokeesta.

Yksinäisyyden lisäksi lapsia ja nuoria vaanii myös uupumus. Ilkka uutisoi marraskuussa, kuinka kovat koulutavoitteet, suuret harrastusmäärät ja jatkuva paine olla läsnä sosiaalisessa mediassa ahdistavat ja uuvuttavat lapsia ja nuoria. Heidän elämässään keskiöön on noussut suorittaminen ja suoriutuminen hyvinvoinnin sijaan.

Kun tulevaisuus näyttäytyy lapsille ja nuorille epävarmana ja kilpailu kovana, ei ole ihme että paineet kasvavat. Helsingin yliopiston vuoden 2018 Gaps-tutkimuksessa lukiolaisista 18 % koki koulu-uupumusta ja stressaantuneita oli 45%. Kuudesluokkalaisista jo 40% koki kyynisyyttä koulua kohtaan.

Jos haluamme tulevaisuudessa nähdä hyvinvoivia lapsia ja nuoria, joista kasvaa hyvinvoivia aikuisia, on meidän aikuisten pyrittävä ilmapiirin muutokseen. Lasten ja nuorten elämä ei voi eikä saa olla täynnä vaatimuksia, suorituksia, tavoitteita ja jatkuvaa pärjäämistä, vaan ennemmin perheen ja ystävien kanssa vietettyjä kiireettömiä hetkiä, missä lapsi ja nuori kohdataan aidosti ja läsnäolevasti, ja häntä arvostetaan ja rakastetaan hänen itsensä, eikä hänen suoritustensa vuoksi.

Kuten Ylen artikkelissa todetaan, uupumus voi pitkittyessään johtaa masentuneisuuteen, ja uupuvista lapsista kasvaa helposti myös uupuneita aikuisia.

Maamme translaki EI kaipaa muutoksia ALAIKÄISTEN lasten kohdalla

Sukupuolet

Kysymys ja vastaus. Niitä lupasin ja tässä tulee.

Tänään Hämettä kiertäessä yksi ihmisiä puhututtava asia oli translain uudistaminen. Asia, joka vääjäämättömästi on tulossa käsiteltäväksi seuraavan vaalikauden aikana.

Seta ja Transek ajavat translain kokonaisuudistusta, jossa huomioitaisiin erityisesti alaikäiset lapset ja nuoret.  Trasek suosittelee, että kaikki yli 15-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan, ja että myös alle 15-vuotiaiden toiveet asiassa huomioitaisiin nykyistä paremmin. Transek  myös toteaa seuraavaa:

“Nuoret pääsevät stm:n asetuksen mukaisiin kahdessa yliopistosairaalassa sijaitseviin tutkimusyksikköihin, jotka tutkivat sukupuoli-identiteettiristiriitaa, vasta aikaisintaan 13-vuotiaina”.  

Trasek ry:n mielestä tämä ikäraja voi olla monessa tapauksessa liian korkea.  Siksi heidän mielestään nuorella tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisuus aloittaa ns. hormoniblokkerihoidot yksilöllisen tarpeen mukaan. Hormoniblokkereilla lykätään puberteetin alkamista ja estetään syntymässä määritellylle sukupuolelle ominaisten piirteiden kehittyminen. Käytännössä tämä pitäisi sallia jo ennen puberteetin alkua, joka useiden kohdalla voi tarkoittaa jo 9-10 vuoden ikää.

Suomessa translain uudistamisesta on tehty ihmisoikeuskysymys, mutta maailmalla asia nähdään myös toisin. Etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa räjähdysmäisesti kasvanutta, ja yllättäen ja nopeasti kehittynyttä sukupuolidysforiaa on alettu määritellä termillä  Rapid Onset Gender Dysphoria.

Ilmiötä ovat tutkineet useat eri tutkijat.  (lisätietoa englanniksi. Linkki1, Linkki2) ROGD ilmenee usein lapsella tai nuorella, jolla ei ole ollut nuorempana mitään viitteitä oman sukupuolensa kyseenalaistamisesta. Moni heistä kärsii erilaisista mielenterveyden ongelmista, sosiaalisen kanssakäymisen haasteista ja AS-kirjon piirteistä. Valtaosa myös omaksuu transsukupuolisen identiteetin sen jälkeen, kun on oppinut asiasta sosiaalisessa mediassa.

Sen sijaan että lähtisimme ajamaan uutta lakia, joka mahdollistaisi lasten ja nuorten itsensä tekemät, usein nuoruusiän kuohunnassa tehdyt, ja yleensä peruuttamattomat päätökset, meidän tulisi tukea lapsia ja nuoria muilla tavoin. Hormonihoidot ja leikkaukset eivät ole vastaus nuoruusiän kuohuntoihin, joita kokevat lähes kaikki.

Asiasta kirjoittaa varsin viisaasti sukupuolidysforiasta kärsivän teinitytön äiti blogissaan Valkoinen orkidea: https://orkideavalkoinen.blogspot.com/

“Monet nuoret, jotka kokevat olevansa transnuoria, ovat oikeasti nuoria, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta. Heillä on vielä pitkä tie virallisen transdiagnoosin saamiseksi. Valtaosa lapsista ja nuorista, jotka kokevat sukupuolidysforiaa, eivät koskaan saa diagnoosia transsukupuolisuudesta, koska eivät tarvitse sitä”.

Jo pelkästään tästä syystä tarvitsemme lisää asiantuntevaa ja perusteellista keskustelua, johon osallistuisivat niin lastensuojelun, kasvatusalan kuin myös terveydenhuollon ammattilaiset. Samoin tarvisimme huomattavasti lisää syvällistä tietoa ja tutkimustuloksia. Mutta myös aimo annoksen tervettä järkeä.

Valkoista Orkideaa lainatakseni:

“Me tarvitsemme asennekulttuurin, jossa emme salonkikelpoista ilmiöitä, jotka rohkaisevat lapsiamme ihannoimaan peruuttamattomia hormonihoitoja ja leikkauksia. Koska heidän ei edes kuuluisi miettiä sellaisia asioita. Heidän kuuluisi saada kasvaa rauhassa. Käydä läpi kasvukipunsa, kohdata murrosiän kuohut ja kauhut, löytää itsensä, valmistautua täyttämään oma paikkansa tässä maailmassa.  Tyttöinä ja poikina”.