Kun yksi lapsistamme oli ensimmäisellä luokalla, häntä kiusattiin. Kiusaajat seurasivat kotimatkalla, törkkäsivät kaupasta ketsuppipullon ostaneen pikkuisen ojaan. Isompia poikia, röhönauru.
Minä lähdin autolla perään. Istutin porukan ojanlaidalle ja puhuttelin kunnolla. Ei kiusattu enää. Tapa ei ehkä ollut se kaikista rakentavin, mutta silloin ainut toimiva. Kukaan ei nimittäin koulussa toiminut. Lapsi näki painajaisia ja pelkäsi.
Liian moni lapsi jää nykyään ongelmiensa kanssa yksin. Ahdistuu ja masentuu. Yle uutisoi marraskuun lopulla siitä, kuinka yli 90 000 suomalaista lasta kärsii mielenterveysongelmista. Psykiatrisessa hoidossa on yli 20 000 lasta.
Yksi yleisimpiä pahoinvoinnin syitä on yhä edelleen yksinäisyys. Vanhempien kiire, väsymys ja jopa suoranainen välinpitämättömyys heijastelevat liian monen lapsen ja nuoren elämään. Sosiaalinen media on pullollaan yksinäisten lasten ja nuorten postauksia siitä, miten elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Eikä ongelma koske vain syrjäytyneitä tai ongelmaisia perheitä. Myös ns. malliperheissä lapset jäävät usein yksin.
Fakta on se, että vanhemmat joko ovat läsnä lapsensa arjessa ja elämässä tai sitten eivät. Lapsi ei arvota elämää kuten aikuinen. Ikävä ja suru on sama oli isä tai äiti sitten lähetyskentällä, kapakassa tai EU:n huippukokouksessa. Tuota ikävää ei paikkaa nopeasti käyty keskustelu matkalla harrastuksiin, tai hajamielisesti lausuttu kehu hyvin suoritetusta matematiikan kokeesta.
Yksinäisyyden lisäksi lapsia ja nuoria vaanii myös uupumus. Ilkka uutisoi marraskuussa, kuinka kovat koulutavoitteet, suuret harrastusmäärät ja jatkuva paine olla läsnä sosiaalisessa mediassa ahdistavat ja uuvuttavat lapsia ja nuoria. Heidän elämässään keskiöön on noussut suorittaminen ja suoriutuminen hyvinvoinnin sijaan.
Kun tulevaisuus näyttäytyy lapsille ja nuorille epävarmana ja kilpailu kovana, ei ole ihme että paineet kasvavat. Helsingin yliopiston vuoden 2018 Gaps-tutkimuksessa lukiolaisista 18 % koki koulu-uupumusta ja stressaantuneita oli 45%. Kuudesluokkalaisista jo 40% koki kyynisyyttä koulua kohtaan.
Jos haluamme tulevaisuudessa nähdä hyvinvoivia lapsia ja nuoria, joista kasvaa hyvinvoivia aikuisia, on meidän aikuisten pyrittävä ilmapiirin muutokseen. Lasten ja nuorten elämä ei voi eikä saa olla täynnä vaatimuksia, suorituksia, tavoitteita ja jatkuvaa pärjäämistä, vaan ennemmin perheen ja ystävien kanssa vietettyjä kiireettömiä hetkiä, missä lapsi ja nuori kohdataan aidosti ja läsnäolevasti, ja häntä arvostetaan ja rakastetaan hänen itsensä, eikä hänen suoritustensa vuoksi.
Kuten Ylen artikkelissa todetaan, uupumus voi pitkittyessään johtaa masentuneisuuteen, ja uupuvista lapsista kasvaa helposti myös uupuneita aikuisia.