Yle uutisoi tänään Suomen turvakotien perhepaikkojen määrän noususta. Suunta on oikea, vaikkakin reilun 200 perhepaikan määrä on vielä toivottoman kaukana ensi-ja turvakotien tavoittelemasta 500:sta.
Itse olin muutama vuosi takaperin mukana suunnittelemassa YK:n kehitysohjelman (UNDP) järjestämää naisten filmiviikkoa Kyproksella. Viikon aikana esitettiin lukuisia naisten oikeuksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä elokuvia. Moni elokuva puhutteli, järkytti, pysäytti. Syynä ei ollut niinkään elokuvat itsessään vaan tietoisuus siitä, että elokuvien tapahtumat olivat ja ovat arkipäivää miljoonille naisille ympäri maailmaa, myös Suomessa.
FRA:n (European Fundamental Rights Agency) vuoden 2014 raportin mukaan Suomi onkin yksi niistä kolmesta EU maasta, joissa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten osuus on korkein (30 %). Suomen edellä ovat ainoastaan Tanska ja Latvia, joissa molemmissa osuus on 32 %. Seksuaalista häirintää oli puolestaan suomalaisista naisista kokenut 71 %. Tämä on yksi korkeimmista osuuksista EU:n jäsenvaltioissa. Samoin Suomi on niiden neljän EU-jäsenvaltion joukossa, joissa naiset ovat kokeneet eniten ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua täytettyään 15 vuotta.
Yli 60% suomalaisista naisista kokeekin naisiin kohdistuvan väkivallan olevan varsin yleistä Suomessa. Näin siitä huolimatta, että Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen. Hyvistä aikeista huolimatta monet sopimuksen vaatimista konkreettisista toimista ovat silti yhä toteuttamatta.
Oma vaalilupaukseni onkin, että tulevalla vaalikaudella naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan on puututtava Suomessa täysin uudella intensiteetillä ja vakavuudella. Kunnat ja maakunnat tarvitsevat huomattavasti lisää varoja perheväkivallan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen. Kun joku perheessä käyttää väkivaltaa, kaikki sen jäsenet tarvitsevat apua! Ehkäisevän väkivaltatyön ja varhaisen puuttumisen avulla vähennetään inhimillistä kärsimystä ja säästetään myös yhteiskunnan varoja.