Viime viikolla mediassa kohistiin suomalaisiin poikiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista, joissa tekijöinä olivat kantasuomalaiset, työssäkäyvät miehet.
Jostain syystä kohu laimeni huomattavasti nopeammin kuin Oulun tapauksissa, joissa tekijöinä olivat maahanmuuttajat ja uhreina suomalaiset tytöt. Jopa poliitikot ovat olleet asiasta aivan liian hiljaa.
Ovatko ihmiset jo turtuneet seksuaalirikosten vyöryyn mediassa? Vai ovatko teot ihmisten mielestä liian järkyttäviä, että niitä pystyttäisiin käsittelemään? Vai sisältävätkö teot liikaa tabuja? Suomalaisten miesten tuottama ja levittämä lapsiporno. Miehet raiskaamassa poikia. Seurakunnassa vaikuttanut päätekijä, joka voisi olla yksi meistä.
Lapsipornon pitäisi pysäyttää. Sen pitäisi herättää vakava ja syvälle luotaava yhteiskunnallinen keskustelu. Kauhistelun tai puhumattomuuden sijaan tarvittaisiin konkreettisia tekoja.
Mutta eihän sitä tehdä! Yhteiskunnassamme ei enää edes käytetä termiä lapsiporno. Se on korvattu termillä lapsen sukupuolisiveellisyyttävä loukkaava kuvamateriaali. Ihan vain sen takia, ettei sitä sekoiteta siihen mukavaan pornoon, jota voi huoletta kuluttaa vaikka päivittäin! Pornon käyttöä ei haluta rajoittaa, vaikka sen negatiiviset vaikutukset ja seuraukset ovat ilmeisiä.
Tai entäpä lapsiseksinuket? Ne samat, jotka muun muassa Britanniassa, Australiassa ja USA:ssa on kielletty lailla, mutta joiden maahantuonti Suomeen on täysin laillista. Näin siitä huolimatta, että virtuaaliset ja manuaaliset, lasta muistuttavat nuket kohdentuvat Lanzaroten sopimuksen lapsiporno määrityksen alle (artikla 2 & artikla 20). Monet asiantuntijat sanovatkin, että yhdyntä lasta esittävän nuken kanssa voi madaltaa kynnystä häiritä oikeita lapsia seksuaalisesti.
Lasten ja nuorten suojeleminen seksuaalirikoksilta pitäisi olla ensiarvoisen tärkeää. Silti keskustelu kääntyy kerta toisensa jälkeen pelkästään lasten valistamiseen ja ohjeistamiseen, sen sijaan että huomio kiinnitettäisiin tekijöihin ja niihin mekanismeihin, jotka vaikuttavat tekojen taustalla. Samalla kauhistellaan sitä, miten seksuaalirikokset kohta riistäytyvät käsistä.
Eivätkö päättäjät tajua, että kyseinen rikollisuus on riistäytynyt käsistä jo vuosia sitten? Ovatko esiin tulleet asiat päättäjille jotenkin uusia tai yllättäviä? Ei pitäisi olla.
Useissa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevissä seminaareissa on jo vuosia takaperin tuotu esiin se huolestuttava kehityssuunta, että Suomessa valtaosassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista tapauksista on nykyään mukana myös lapsen kuvaaminen. Usein kuvat ja videot päätyvät myös kansainväliseen levitykseen. Kansainvälisten IWF:n tilastojen mukaan raaka lapsiporno onkin jatkuvasti yleistynyt internetissä: IWN:lle vuonna 2015 raportoiduista lapsipornokuvista 69% esitti alle 10-vuotiaita lapsia, ja kaikista kuvista 34% esitti lasten raiskausta tai kidutusta.
Lisäksi Eurojustissa työskentelevä syyttäjä Rudolf Christoffersen nosti esiin jo lokakuussa 2016 Helsingissä pidetyssä Pohjoismaat ihmiskaupan markkina-alueena konferenssissa sen, kuinka netin välityksellä tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kolminkertaistunut vuosien 2014-2015 aikana. Online streemaus mahdollistaa seksiaktin tilauksen netin kautta, jolloin tilaaja istuu omalla kotisohvallaan, ja katsoo oman näyttöpäätteensä kautta toisella puolella maapalloa tapahtuvaa, lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Samoin Christoffersen esitti huolensa netissä jatkuvasti laajenevasta “valokuvausohjelmasta”, jossa lapsia myydään väkivaltaisiin, seksuaalisiin valokuviin.
Missä viipyvät konkreettiset suunnitelmat lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuntaan? Missä viipyvät teot, joilla oikeasti suojeltaisiin lapsia ja rangaistaisiin rikollisia? Missä viipyvät teot, joiden avulla kitkettäisiin seksuaalirikoksiin johtavia mekanismeja jo niiden alkutekijöissään?
On häpeällistä, että Suomi on ratifioinut lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä torjuvan Lanzaroten sopimuksen jo vuonna 2011, mutta sille ei ole laadittu kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
Yhtä häpeällistä on se, että kuka tahansa voi Suomessa tilata lapsiseksinuken omalle kotisohvalleen. Että kuka tahansa voi seuraamuksitta tilata ja kuluttaa raakaa väkivaltapornoa. Että lähes kaikki lapsenraiskaajat istuvat Suomessa vain muutaman vuoden tuomion, ja voivat sen jälkeen etsiä uuden uhrin.
Milloin tähän tulee muutos?
Seksuaalirikokset ovat yhteiskuntamme mätäpaise
Tunnen nuoren tytön, joka joutui sietämään jatkuvaa vastentahtoista koskettelua.
Tunnen nuoren aikuisen, joka ei pystynyt sanomaan EI.
Tunnen, koska minä olin tuo tyttö.
Näin aloitin MeToo kampanjan yhteydessä Seurakuntalaisessa julkaistun blogini reilu vuosi takaperin.
Seksuaalirikokset ovat yhteiskuntamme mätäpaise. Suomi on paperilla tasa-arvoinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava maa, mutta silti meillä raiskataan ja hyväksikäytetään naisia ja lapsia päivittäin. Eikä se riitä. Nämä naiset ja lapset kokevat uuden raiskauksen ja hyväksikäytön oikeussalissa, missä heidän hyväksikäyttäjilleen luetaan naurettavan pienet tuomiot, vaikka naisten ja lasten arvet ovat elämänmittaiset.
Tähän on tultava muutos.
Seksuaalirikoksista annettavia tuomioita täytyy koventaa ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten vanhenemisajoista on luovuttava kokonaan. Lisäksi maahanmuuttajataustaiset seksuaalirikolliset tulee karkottaa.
Myös seksuaalirikosten uhrit täytyy huomioida rikosprosessissa nykyistä paremmin. Heille on suunnattava asianmukaisia ja välittömiä tukitoimia ja tukipalveluja, ja heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan on huolehdittava koko rikosprosessin keston ajan, sekä myös sen jälkeen. Lisäksi uhriksi joutuneiden lasten kohdalla tukipalveluja on suunnattava myös heidän vanhemmilleen, jotta he kykenisivät käsittelemään oman traumansa ja seisomaan hyväksikäytetyn lapsensa tukena.
Erään seksuaalirikoksen uhrin sanoin:
“Mies tuli päälleni.
Murskasi minut painollaan, levitti minut auki, varasti elämäni.
Minusta tuntuu, että räpiköin keskellä merta.
Herään joka päivä tuntematta mitään, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä.
Elämäni on pelkkää synkkyyttä.
En voi kertoa, mitä tulevaisuus pitää sisällään, koska en tiedä, miltä se edes näyttää.
Pahinta on, että raiskaajani voi kävellä minua vastaan kadulla minä tahansa päivänä, minä tahansa hetkenä. Katsoa kohti, nauraa.
Sillä hänen elämänsä ei tuhoutunut, mikään hänen universumissaan ei muuttunut, kuin hetkellisesti.
Hän on taas vapaa, minä olen muistojeni vanki ikuisesti”.
Vaiettuja tosiasioita seksuaalirikosten taustalla
Olen jo vuosia työskennellyt seksiperäisen ihmiskaupan uhrien ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen parissa.
Riski joutua maahanmuuttajataustaisen miehen tekemän seksuaalirikoksen kohteeksi on noussut vuoden 2015 jälkeen kohisten. Asialle on tehtävä jotain, ja siksi itse kannatan seksuaalirikokseen syyllistyvän maahanmuuttajan/turvapaikanhakijan välitöntä karkottamista.
Seksuaalirikokset eivät kuitenkaan ole pelkästään maahanmuuton myötä Suomeen tullut ilmiö. Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu Suomessa joka päivä, suurimmaksi osaksi kulmabaarin Kallen ja naapurin Jaskan tekemiä ala-arvoisia rikoksia. Suomalainen mies raiskaa puiston läpi kulkevan naisen, hyväksikäyttää pientä lasta, pakottaa puolisonsa vastentahtoiseen seksiin, lääppii työkaveriaan firman juhlissa ja ostaa seksiä alaikäiseltä. Matkustaapa moni ihan ulkomaillekin asti seksilomalle, siellä kun voi kokeilla kaikenlaista uutta ja kiinnijäämisen riski on minimaalinen, niin viranomaisten kuin kotona odottavan vaimon taholta.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ilmoitettiin vuoden 2018 aikana 1338 raiskausta. Lapsiin kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 363 ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi, yleisimmin prostituutioon pakotetuksi, joutui puolestaan 18 henkilöä. Kaikissa näissä prosenttiosuudet ovat selvästi nousseet vuodesta 2017.
Sen sijaan että jäämme pohtimaan seksuaalirikollisuutta pelkästään maahanmuuttokysymyksenä, pitäisi miettiä myös muita syitä seksuaalirikosten takana. Kirjoitin joulukuussa 2018 blogin pornon ja seksuaalirikosten yhteydestä, erityisesti siitä, kuinka seksuaalirikollisilla on lähes poikkeuksetta taustalla runsasta pornografian kulutusta, ja kuinka useat akateemiset tutkimukset osoittavat pornon ja seksuaalisen hyväksikäytön välisen yhteyden. Miksi tästä ei puhuta julkisuudessa?
Toinen, yhtä vaiettu asia on se, kuinka vanhempien tietämättömyys, kyvyttömyys (ja haluttomuus?) seurata lastensa verkkokäyttäytymistä lisää erityisesti lasten ja nuorten riskiä joutua verkossa tapahtuvan hyväksikäytön uhriksi. Asiaa ei kuitenkaan ole nostettu esiin, sillä seksuaalirikosten yhteydessä kukaan ei ole halunnut syyllistää jo valmiiksi järkyttyneitä vanhempia, vaan rikoksentekijän (hyvä näin, sillä syy on aina raiskaajan!).
Mutta eikö vanhemmilla ole edes jonkinlainen vastuu pitää lapsensa turvassa? Ihailua, hyväksyntää, itseään ja seksuaalista identiteettiään etsivä nuori on helppo saalis internetissä saalistaville seksuaalirikollisille. Etenkin, jos nuori ei saa kaipaamaansa huomiota ja hyväksyntää itselleen turvallisesta paikasta.
Nettiturvallisuustutkimus vuodelta 2011 osoitti, että 37% alle 16-vuotiaista suomalaisista nuorista kertoi saaneensa internetin kautta pyyntöjä lähettää itsestään vähäpukeisia tai alastonkuvia. Lastenmetsästys eli grooming onkin yleistynyt netissä huimalla vauhdilla. Asiaa ei helpota se, että moni nuori hyväksyy seksuaalissävytteisten viestien, kuvien ja videoiden lähettämisen toisille nuorille, pitäen sitä luonnollisena osana seurustelusuhteita.
Itse kysyisin onko hyväksyttävää, että jo 11-, 12-, ja 13-vuotiaat tytöt ja pojat ottavat itsestään seksuaalissävytteisiä kuvia ja lähettävät niitä eteenpäin? Missä vaiheessa yhteiskuntamme on ajautunut tilanteeseen, jossa snäpissä, periscopessa ja instassa jaetaan omia peniksen ja rintojen kuvia ja ajatellaan, että se on normaalia? Sosiaalisen median kuvapalvelut tuntuvatkin nykyisin olevan lasten ja nuorten villilänsi, missä kuka tahansa voi jakaa mitä tahansa, ja vanhemmat ovat pihalla kuin lumiukot.
Seksuaalirikoksista on turha syyttää pelkästään maahanmuuttajia tilanteessa, jossa oma yhteiskuntamme on täysin yliseksualisoitunut, vanhemmat lataavat omat läppärinsä täyteen pornoa, eikä kukaan suostu ottamaan vastaan kritiikkiä vanhemmuuden katoamisesta päättäjien kyvyttömyydestä ryhtyä toimenpiteisiin lasten ja nuorten kasvurauhan turvaamiseksi.
Pia Rendic
Voit käydä kommentoimassa blogiani myös Uusi Suomi puheenvuorossa: http://piatuuliarendic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268446-vaiettuja-tosiasioita-seksuaalirikosten-taustalla