Kysymys ja vastaus. Niitä lupasin ja tässä tulee.
Tänään Hämettä kiertäessä yksi ihmisiä puhututtava asia oli translain uudistaminen. Asia, joka vääjäämättömästi on tulossa käsiteltäväksi seuraavan vaalikauden aikana.
Seta ja Transek ajavat translain kokonaisuudistusta, jossa huomioitaisiin erityisesti alaikäiset lapset ja nuoret. Trasek suosittelee, että kaikki yli 15-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan, ja että myös alle 15-vuotiaiden toiveet asiassa huomioitaisiin nykyistä paremmin. Transek myös toteaa seuraavaa:
“Nuoret pääsevät stm:n asetuksen mukaisiin kahdessa yliopistosairaalassa sijaitseviin tutkimusyksikköihin, jotka tutkivat sukupuoli-identiteettiristiriitaa, vasta aikaisintaan 13-vuotiaina”.
Trasek ry:n mielestä tämä ikäraja voi olla monessa tapauksessa liian korkea. Siksi heidän mielestään nuorella tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisuus aloittaa ns. hormoniblokkerihoidot yksilöllisen tarpeen mukaan. Hormoniblokkereilla lykätään puberteetin alkamista ja estetään syntymässä määritellylle sukupuolelle ominaisten piirteiden kehittyminen. Käytännössä tämä pitäisi sallia jo ennen puberteetin alkua, joka useiden kohdalla voi tarkoittaa jo 9-10 vuoden ikää.
Suomessa translain uudistamisesta on tehty ihmisoikeuskysymys, mutta maailmalla asia nähdään myös toisin. Etenkin nuorten tyttöjen keskuudessa räjähdysmäisesti kasvanutta, ja yllättäen ja nopeasti kehittynyttä sukupuolidysforiaa on alettu määritellä termillä Rapid Onset Gender Dysphoria.
Ilmiötä ovat tutkineet useat eri tutkijat. (lisätietoa englanniksi. Linkki1, Linkki2) ROGD ilmenee usein lapsella tai nuorella, jolla ei ole ollut nuorempana mitään viitteitä oman sukupuolensa kyseenalaistamisesta. Moni heistä kärsii erilaisista mielenterveyden ongelmista, sosiaalisen kanssakäymisen haasteista ja AS-kirjon piirteistä. Valtaosa myös omaksuu transsukupuolisen identiteetin sen jälkeen, kun on oppinut asiasta sosiaalisessa mediassa.
Sen sijaan että lähtisimme ajamaan uutta lakia, joka mahdollistaisi lasten ja nuorten itsensä tekemät, usein nuoruusiän kuohunnassa tehdyt, ja yleensä peruuttamattomat päätökset, meidän tulisi tukea lapsia ja nuoria muilla tavoin. Hormonihoidot ja leikkaukset eivät ole vastaus nuoruusiän kuohuntoihin, joita kokevat lähes kaikki.
Asiasta kirjoittaa varsin viisaasti sukupuolidysforiasta kärsivän teinitytön äiti blogissaan Valkoinen orkidea: https://orkideavalkoinen.blogspot.com/
“Monet nuoret, jotka kokevat olevansa transnuoria, ovat oikeasti nuoria, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta. Heillä on vielä pitkä tie virallisen transdiagnoosin saamiseksi. Valtaosa lapsista ja nuorista, jotka kokevat sukupuolidysforiaa, eivät koskaan saa diagnoosia transsukupuolisuudesta, koska eivät tarvitse sitä”.
Jo pelkästään tästä syystä tarvitsemme lisää asiantuntevaa ja perusteellista keskustelua, johon osallistuisivat niin lastensuojelun, kasvatusalan kuin myös terveydenhuollon ammattilaiset. Samoin tarvisimme huomattavasti lisää syvällistä tietoa ja tutkimustuloksia. Mutta myös aimo annoksen tervettä järkeä.
Valkoista Orkideaa lainatakseni:
“Me tarvitsemme asennekulttuurin, jossa emme salonkikelpoista ilmiöitä, jotka rohkaisevat lapsiamme ihannoimaan peruuttamattomia hormonihoitoja ja leikkauksia. Koska heidän ei edes kuuluisi miettiä sellaisia asioita. Heidän kuuluisi saada kasvaa rauhassa. Käydä läpi kasvukipunsa, kohdata murrosiän kuohut ja kauhut, löytää itsensä, valmistautua täyttämään oma paikkansa tässä maailmassa. Tyttöinä ja poikina”.