Somen vaikutus ulottuu jokaisen teinitytön koululuokasta makuuhuoneeseen asti. Yhteiskunnan yliseksualisoituminen on luonut tyttöjen maailmasta näyteikkunan, jossa tytön täytyy joka hetki olla kaunis, seksikäs, suosittu ja haluttu.
Somen lisäksi tyttöjä ympäröi tietyntyyppinen katu-ja lehtimainonta. Seksistinen kuvatulva, jota media syöttää heille jatkuvana virtana. Pornoistuminen, joka sulautuu osaksi ns. normaaleja mediakuvastoja. Lehtien kannet pursuavat provokatiivisissa asennoissa poseeraavia naisia, photoshopattuja vartaloita ja botoxilla täytettyjä, punattuja huulia.
Tyttöjen- ja naistenlehdet välittävät viestin, josta ei voi erehtyä: tyttöjen on oltava kauniita ja seksikkäitä ollakseen hyväksyttyjä. Tyttöjen osa on asettua miehisen katseen kohteiksi, objekteiksi. Tyttöjen kohdalla oleellisinta näyttää olevan kauneuden ja seksikkyyden tavoittelu, kun taas poikia kannustetaan tutkimaan, oppimaan ja kehittämään itseään.
Missä ovat tytöille suunnattujen lehtien kansikuvat, joissa poseeraisi tavallinen tyttö? Missä viipyvät kansikuvat, joissa seksivinkkien, kauneusvinkkien ja laihdutusohjeiden sijasta puhuttaisiin itsensä kehittämisestä, unelmien toteuttamisesta ja kouluttautumisesta? Miksei tytöille luoda lehtiä, joissa ulkonäön ja poikien miellyttämiseen pyrkimisen sijaan keskityttäisiin tyttöjen älylliseen potentiaaliin?
Tytöiltä vaaditaankin melkoista ajattelukykyä, jotta he voisivat ohittaa nykyisen mainonnan altistumatta sen ilmeisille piilovaikutteille. Valitettavasti vain harva yltää moiseen medialukutaitoon. Mannerheimin lastensuojeluliiton vuoden 2012 kyselytutkimuksen mukaan 73% 15 – 18 -vuotiaista tytöistä oli tyytymättömiä vartaloonsa. Toisen, TNS Gallupin vuonna 2015 toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan puolet 12-19-vuotiaista tytöistä koki sosiaalisen median aiheuttavan ulkonäköpaineita. Ulkonäöstään tyytymättömyyttä kokevien osuus 12-15-vuotiaissa oli 75% ja 16-19-vuotiaissa jopa 93%.
Kun yhteiskunta keskittyy välittämään tytöille edellä mainitun kaltaista viestiä, meidän vanhempien pitäisi pyrkiä välittämään heille jotain täysin päinvastaista. Meidän tulisi kannustaa ja rohkaista teinityttöjämme elämässä eteenpäin. Kertoa heille, kuinka upeita ja arvokkaita ja kauniita he ovat sellaisinaan, omana itsenään.
Itse ajattelen, että tämä olisi erityisesti isien tehtävä. Isältä saadut kehut, kannustus, sylissä pitäminen ja yhdessä vietetty aika rakentavat tytöille vahvan itsetunnon, jota eivät heilauttele somessa heitetyt kommentit tai kommentoimatta jättäminen. Vahvan itsetunnon omaavan tytön ei myöskään tarvitse hakea huomiota vääristä lähteistä, eikä ladata itsestään nettiin puolialastomia kuvia, jotka altistavat hänet hyväksikäytölle.